Aivan kohta valitaan uusi europarlamentti. Vaalit ovat Suomen osalta siinä mielessä merkilliset, että ne eivät näy missään eivätkä näytä kiinnostavat ketään. Vaalit eivät kiinnosta tavallista kansaa, mediaa, puolueita tai välttämättä edes ehdokkaita itseään. Syyksi tähän haetaan eduskuntavaalien vaaliväsymystä, mutta taustalla oleva todellinen syy apaattisuuteen on se, että sillä miten Suomessa äänestetään, ei ole Euroopan tasolla käytännössä kovinkaan suurta merkitystä mihinkään.
Eurovaaleja markkinoidaan Suomessa muun muassa sillä, että merkittävästä osasta Suomen asioista päätetään jo Euroopan unionin tasolla. Suomen eduskunnan työstä merkittävä osa onkin kumileimasimena toimimista EU-lakien tuomisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tässä mielessä suomalaisten olisi siis tärkeää ottaa kantaa minkälaisella kokoonpanolla päätöksiä alkujaan EU-tasolla tehdään.
Miksi sitten ihmiset eivät innostu vaaleista? Taustalla tässä on se realiteetti, että Suomen kaltaisen pienen maan äänestystuloksella on merkityksettömän pieni vaikutus siihen, mihin suuntaan Eurooppa kulkee.
Pienen Suomen kaltaisen maan osallistuminen eurovaaleihin rinnastuu hyvin paljon ilmastonmuutoksen torjuntaan: on tärkeää, että Suomi kantaa oman kortensa kekoon, mutta on helppo ymmärtää, että pieni maa ei voi määräänsä enempää vaikuttaa kokonaisuuteen. Ei ilmastonmuutokseen, vaikka kaikki tehtaat suljettaisiin koko maasta. Eikä europarlamentin kokoonpanoon, vaikka kaikki Suomen 13 meppiä valittaisiin samasta puolueesta.
Tämän realiteetin vähintään alitajuisella ymmärtämisellä, on suuri merkitys siinä, miksi vaalit eivät perinteisesti innosta suomalaisia. Suomi ei ole poikkeus ja äänestysprosentti on heikko myös suuressa osassa Eurooppaa. Eduskuntavaalien tuoma vaaliväsymys näyttää vain heikentävän tätä innottomuutta entisestään.
Mitä syitä suomalaisilla sitten on lähteä äänestämään 26. toukokuuta?
Suomesta lähetetään 13 europarlamentaarikko seitsemän ja puolen sadan eurooppalaisen mepin joukkoon päättämään siitä, mihin suuntaan Euroopan unionia viedään seuraavien viiden vuoden aikana. Sillä minkälainen poliittinen koostumus Suomesta lähtevillä edustajilla on, on vain pieni merkitys kokonaisuuteen, mutta merkitys kuitenkin.
Myös Suomen osalta vaaleilla on Euroopan tasolla tietty propagandistinen merkitys. Kun vaalien jälkeen luodaan narratiivia siitä, ”torpattiinko populismi” vai ”etenivätkö kansallismieliset voimat”, voidaan myös pieni Suomi liittää tähän eri aatemaailmojen menestymisestä kertovaan tarinaan.
Eurovaalien tärkein käytännön merkitys Suomen osalta on niiden sisäpoliittinen merkitys. Vaalituloksella voidaan joko painottaa tai pehmentää eduskuntavaalien tulosta, riippuen siitä, onko puolue saanut vasta käytyihin eduskuntavaaleihin nähden merkittävästi paremman vai huonomman tuloksen. Tällä on oma merkityksensä niin puolueiden aktiiveille kuin suuren yleisön keskuudessa vaikuttaville asenteille.
Minua ei pidä ymmärtää väärin – en ole eurovaalideanialisti. Uskon että vaaleilla on kyllä merkitystä, mutta haluan vain asettaa merkityksen oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka suomalaisten painoarvo on koko parlamentin kokoon nähden häviävän pieni, on suomalaisten tärkeää osallistua kannattamien arvojensa edistämiseen myös EU:n päätöksenteossa – jokainen ääni lasketaan ja jokainen meppi vaikuttaa parlamentin puolueryhmien voimasuhteisiin. Suomalaisten on myös tärkeää osoittaa äänestämällä niin kansallisesti kuin Euroopan tasolla, mielipiteensä vallitsevasta politiikasta.
Tärkein opetus eurovaalien matalasta äänestysaktiivisuudesta liittyy kuitenkin siihen kysymykseen, onko Suomen mielekästä olla mukana yhteenliittymässä, jossa tehtävään päätöksentekoon suomalaisilla on niin pieni vaikutusvalta, että ihmiset eivät edes vaivaudu osallistumaan vaaleilla tehtävään päättäjien valintaan?
Simo Grönroos
Kirjoittaja on Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtaja