Nykyään näitä tulee päivittäin. Alla muutama esimerkki:
SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto arvioi esityksen (ensimmäisen sairauslomapäivän muuttamista palkattomaksi karenssipäiväksi) olevan perustuslain vastainen. ”Ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus tarkoittaa käytännössä, että työntekijä jäisi karenssipäivänä ilman perustuslain suojaamaa perustoimeentuloa”, hän toteaa SAK:n blogissa (Kansan Uutiset 22.9.2015).
Euroopan (Neuvoston) sosiaalisten oikeuksien komitea pitää Suomen sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistasoa riittämättömänä (Talouselämä 11.2.2015). Komitean mukaan oikeus sosiaaliturvaan ei Suomessa täysin toteudu, sillä pienin mahdollinen sairauspäiväraha on määrältään täysin riittämätön ja pienin vanhuuseläke riittämätön. Vanhusten oikeuksien osalta komitea katsoo, ettei Suomessa nykyisin ole lainsäädäntöä, joka riittävällä tavalla kieltäisi vanhusten syrjinnän iän perusteella.
MLL:n (Mannerheimin Lastensuojeluliitto) käsityksen mukaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on ristiriidassa perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Jos hallitus esittää eduskunnalle päivähoito-oikeuden rajaamista, tulee esitys käsitellä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. MLL korostaa, että perustuslaissa turvatut perusoikeudet ja ihmisoikeussopimuksissa turvatut ihmisoikeudet ovat julkista valtaa velvoittavia. Valtion ja kuntien on otettava huomioon ne myös talouspäätöksiä tehtäessä (MLL 27.5.2014).
Professorien (Tuomas Ojanen ja Juha Lavapuro) mukaan hallituksen pyrkimys siirtää Suomesta oleskeluluvan saavat turvapaikanhakijat erillisen, huonomman turvan antavan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin on ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslain 19 § on kuitenkin kirjoitettu kauttaaltaan niin, että siinä puhutaan jokaisen oikeudesta välttämättömään perustoimeentuloon ja huolenpitoon; jokaisen oikeudesta perustoimeentuloturvaan; ja julkisen vallan velvollisuudesta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Perustuslain 6 §:ssä on taas jokaisen lukutaitoisen luettavissa, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja ettei ketään saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan muun muassa “alkuperän” ja “uskonnon” tai minkään muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (Yle 12.9.2015)
Kommentit ovat aika mykistäviä ja vahvistavat todeksi sen, mitä pelättiin, kun ns. subjektiivisia oikeuksia ensi kerran alettiin tyrkyttää perustuslakiin 1990-luvun alussa. Kun periaatteellisia kannanottoja ruvetaan tulkitsemaan kuin ”piru raamattua”, on loppupeleissä ainoa mahdollinen talousjärjestelmä sosialistinen Suomi, jossa valtio omistaa ja vastaa kaikesta. Subjektiivisten oikeuksien perimmäinen sisältöhän on oikeus olla muiden elätettävänä.
Kotimaisten ihmisoikeusjuristien lisäksi äänessä ovat ulkomaiset hengenheimolaiset, jotka miehittävät kaikki kansainväliset lausuntoautomaatit. On shokeeraavaa lukea, että Suomessa, jossa julkisten menojen suhde bruttokansatuotteeseen on lähes 60 %, sosiaaliturvaetuudet eivät (ulkomaalaisten ihmisoikeusspesialistien mielestä) ole riittäviä. Jotta ne olisivat riittäviä, pitäisi julkisen sektorin koon olla ilmeisesti 99 %.
Eurooppa on nyt historiansa suurimman maahanmuuttokriisin kourissa, ja tällöin on tietenkin pakko tarkastella sosiaaliturvaa aivan uudelta kantilta jo senkin vuoksi, että kriisin yhtensä pontimena ovat juuri valtavat elintasoerot maiden välillä. Erot korostuvat vielä sosiaalietuuksissa, jotka etenkin Pohjoismaissa ovat monin(kymmen)kertaisia Lähi-idän ja Afrikan maihin nähden. Jos lähdettäisiin siitä, että etuudet ovat universaalisia, jokainen laskutaitoinen ymmärtää, että hyvinvointivaltion rahoittaminen on mahdotonta. Mahdotonta se on ainakin, jos samanaikaisesti pyritään nostamaan tulonsiirtojen ja palvelusten tasoa ja kasvattamaan saajien piiriä.
Jos todellakin jokainen on oikeutettu kaikkeen, se kai tarkoittaa, että ylittämällä valtakunnan rajan Torniossa on oikeutettu kaikkiin niihin etuuksiin, joita on kantaväestöllä. Mutta ehkä riittää, että käy vain Torniossa – maksetaanhan jo nytkin lapsilisiä Baltian maihin. Ehkä voi postittaa anomuksen suoraan kotipaikaltaan Bagdadista.
Vanhasen hallituksen ohjelmassa sanottiin, että ” Suomi kuuluu jokaiselle asuinpaikasta, elämäntilanteesta, äidinkielestä tai etnisestä taustasta riippumatta (Hallitusohjelma 15.4.2007). Kauniisti sanottu, mutta ihmettelen, mitä se tarkoittaa? Onko todellakin kaikilla subjektiivinen oikeus tulla Suomeen ja vaatia kaikkia niitä oikeuksia, joita Suomen kansalaisilla?
Mutta jos todellakin Suomi kuuluu kaikille, oli sitten suomalainen tai ulkomaalainen, miksi vain suomalaisten pitäisi maksaa veroja ja ylläpitää julkista sektoria? Eikö verohallinto voi lähettää verolomakkeet kaikille: Suomen kansalaisille, maahan muuttaneille, maassa käyneille ja maahan muuttoa suunnitteleville – aivan kaikille?
Matti Viren
Kirjoittaja toimii taloustieteen professorina Turun yliopistossa