Kriittisiä kommentteja Lännen Median artikkeliin (su 24.3.)

Useissa Lännen Mediaan kuuluvissa lehdissä (ainakin Satakunnan Kansasssa ja Keskipohjanmaassa) ilmestyi sunnuntaina 24.3. artikkeli, joka käsitteli Suomen Perustan maanantaina 18.3. julkaisemaa tutkimusta: Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous: Osa 2: Elinkaarivaikutukset: Suomi, Irak ja Somalia.

Tutkimuksessa tarkastellaan Somaliassa ja Irakissa syntyneiden maahanmuuttajien julkisen talouden elinkaarivaikutuksia verrattuna Suomessa syntyneeseen kantaväestöön. Tutkimuksessa tuodaan ensimmäistä kertaa esiin Irakissa ja Somaliassa syntyneiden maahanmuuttajien maksamien verojen, saamien tulonsiirtojen ja käyttämien julkiset palveluiden muuttajan koko elinkaaren aikana Suomen julkiselle taloudelle aiheuttama nettovaikutus.

Vaikka sunnuntaina 24.3. ilmestyneessä artikkelissa tuodaankin ansiokkaasti esille muun muassa tutkimuksen joitakin päätuloksia, laadin kuitenkin alla olevan kirjoituksen esittääkseni joitakin kriittisiä kommentteja artikkelissa esitettyihin väitteisiin ja lukuihin. Olen aiemmin kommentoinut kriittisesti myös toista Lännen Median toimittajan Joonas Kuikan kirjoittamaa artikkelia juuri ilmestyneestä tutkimukestamme: Vastine professori Piekkolalle.

Esitettävät kriittiset kommentit artikkeliin:

Tekstissä esitetään seuraavat 6 kriittistä kommenttipuheenvuoroa 6 artikkelissa olleeseen kohtaan liittyen:

1.Elinkaarivaikutusten tulokset esitetään maassaoloajan ennusteet huomioiden.
Artikkelista voi saada sen kuvan, että elinkaaritulokset esitetään vain koko iäksi Suomeen jääville. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan tulokset esitetään myös poismuuttojen (ja paluumuuttojen) todennäköisyydet huomioiden.

2.Maahanmuuttajien käsitteleminen yhtenä ryhmänä ei kerro tutkimuksen ”näkökulman laajuudesta”.
Artikkelissa esitetään, että se että käsittelee kaikkia maahanmuuttajia yhtenä ryhmänä, kertoisi ”laajemmasta näkökulmasta”. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä käytetty tutkimusaineisto on erittäin laaja. Lisäksi maahanmuuttajaryhmittäin esitetyt tulokset ovat informatiivisempia esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan päätöksenteon kannalta.

3.Maahanmuuttajien lukumäärä syntymävaltion/taustamaan mukaan, ei kansalaisuuden perusteella.
Artikkelissa perustellaan somalialaisten ja irakilaisten maahanmuuttajien määrien vähyyttä kansalaisuuteen perustuviin lukumääriin nojaten. Todellisuudessa lukumäärät ovat huomattavasti suurempia, kun tarkastelu tehdään syntymämaan tai taustamaa mukaan — joihin maahanmuuttajuuden määritelmä käytännössä aina nojaa alan tutkimuksissa.

4. UTH-tutkimus antaa maahanmuuttajien työllisyysasteille ”tavallista” korkeammat luvut. Bruttopalkat (bruttotyötulot) ovat tarkempi julkisen talouden nettovaikutusten mittari kuin pelkkä työllisyys.
4.1 Työllisyyden eri määritelmät: UTH-tutkimuksen työllisyysmääritelmä antaa maahanmuuttajille korkeampia työllisyysasteita verrattuna kantaväestöön — kuin yleisesti käytössä olevat Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin perustuvat luvut.
4.2 Bruttopalkat (bruttotyötulot) ovat tarkempi julkisen talouden vaikutusten mittari kuin työllisyysaste.
Artikkelissa viitataan UTH-kyselytutkimuksesta poimittuihin joihinkin korkeisiin työllisyyslukuihin maahanmuuttajien osalta. Kuitenkin on huomioitava, että UTH-tutkimuksen työllisyysluvut ovat huomattavasti korkeammat maahanmuuttajille kuin tavallisesti käytössä olevat (Tilastokeskuksen) rekisteritietoihin perustuvat luvut. Työllisyyslukujen vertailu pitäisi lisäksi tehdä samanikäiseen kantaväestöön nähden, ja olisi hyvä eritellä myös työperäinen maahanmuutto esimerkiksi sen mukaan, kuuluuko se saatavuusharkinnan piiriin.
Lisäksi bruttopalkat (bruttotyötulot) kertovat työllisyyttä tarkemmin, mitkä ovat henkilön julkisen talouden nettovaikutukset.

5.Keitä oikein ovat artikkelissa mainitut ”haastatellut suomalaiset alan huippututkijat”?
Artikkelissa ”haastatellut suomalaiset alan huippututkijat” antavat kriittisen kommentin (ks. kohta 6). Artikkelissa heitä ei kuitenkaan siteerata suoraan, joten on vaikeaa tietää, ovatko äänessä viitatut ”huippututkijat” vai toimittaja. Joka tapauksessa on kyseenalaista, että keitä nämä huippututkijat ovat. Artikkelissa mainitaan vain kaksi nimeä, joista toinen on STM:n virkamies. Hän on tehnyt ”alaan” liittyen ainoastaan kirjallisuuskatsauksen. Kyseenalaistan sen, että pelkän kirjallisuuskatsauksen tekeminen tekisi ”huippututkijaksi”.

6.Elinkaariennusteet: Todennäköisyysjakaumat vs. ”skenaariot”:
6.1 Skenaarioiden käyttämisen 3 ongelmaa elinkaariennusteissa.
6.2 Suomen Perustan tutkimuksen elinkaariennusteet eivät ole ”vain yksi skenaario muiden joukossa”.
Artikkelissa viitataan skenaarioiden käyttämiseen elinkaariennusteissa. Käyn läpi skenaarioiden käyttämiseen liittyvät kolme ongelmaa ja miten ne ratkeavat käyttämällä skenaarioiden sijaan (jatkuvia) todennäköisyysjakaumia — kuten Suomen Perustan tutkimuksessa on tehty.
Lisäksi Suomen Perustan elinkaariennusteet eivät ole ”vain yksi skenaario muiden joukossa”. Tämä johtuu siitä, että Perustan tutkimuksessa ei käytetä skenaarioita niihin liittyvien ongelmien vuoksi. Lisäksi Perustan tutkimuksen tulokset pohjautuvat laajan rekisteriaineiston tarjoamaan informaatioon, joten se, että hyvin toisenlaiset elinkaaritulokset olisivat mahdollisia, pitäisi pystyä myös perustelemaan jotenkin. Se, että toteaa, että elinkaaritulokset voisivat olla myös positiivisempia, ei tee positiivisista tuloksista vielä yhtään todennäköisemmin toteutuvia.

1. Elinkaarivaikutusten tulokset esitetään maassaoloajan ennusteet huomioiden.

Lainaus artikkelista:

”Salmisen mukaan julkaistuissa tuloksissa on oleellista, että maahanmuuttaja asuu koko ikänsä Suomessa ja saapuu Suomeen tyypillisimmässä maahantuloiässä.”

Kommentti artikkelista lainattuun kohtaan:

Lainatusta artikkelin virkkeestä voi saada sen käsityksen, että elinkaarivaikutusten tulokset esitetään tutkimuksessa vain sillä oletuksella, että uusi maahanmuuttaja jää koko loppuelämäkseen Suomeen. Viitatussa Lännen Median artikkelissa esitetyt tulokset koskevat toki vain koko loppuiäkseen Suomeen jääviä — mutta todellisuudessa elinkaarivaikutusten tulokset esitetään tutkimuksessa myös eri suomessaoloajan vaihtoehtojen mukaan. Toisin sanoen elinkaariennusteiden tulokset esitetään myös niin, että niissä otetaan huomioon se, että uusi maahanmuuttaja voi muuttaa myös pois Suomesta (ja sittemmin myös takaisin Suomeen).

Suurin osa Pohjoismaihin 2000-luvulla muuttaneista pakolaistaustaisista maahanmuuttajista on jäämässä loppuiäkseen muuttomaahan:
Tässä yhteydessä lienee myös syytä huomauttaa, että nyt julkaistun elinkaarivaikutusten tutkimuksen tulosten mukaan noin 90 %:ia Somaliassa ja Irakissa syntyneistä ja 2000-luvulla Suomeen muuttaneista on jäämässä loppuiäkseen Suomeen. Samankaltaiseen tulokseen päädytään pakolaistaustaisten maahanmuuttajien osalta Norjassa ja Tanskassa tutkimustuloksissa, jotka esitetään lyhyesti tutkimustekstin sivuilla 584–587.

Tutkimustekstin sivulla 608 viitataan myös ruotsalaistutkimukseen pakolaistaustaisten maahanmuuttajien elinkaarivaikutuksista Ruotsissa. Tämän tutkimuksen tuloksissa ei huomioida lainkaan poismuuttoja Ruotsista, sillä tutkimuksen tehneen Joakin Ruistin mukaan pakolaistaustaisten maahanmuuttajien poismuutto Ruotsista on vähäistä.

2. Maahanmuuttajien käsitteleminen yhtenä ryhmänä ei kerro tutkimuksen ”näkökulman laajuudesta”.

Lainaus artikkelista:

”Muissa tutkimuksissa näkökulma on ollut laajempi kuin perussuomalaisen ajatuspajan Suomen Perustan tutkimuksessa, jossa keskitytään ainoastaan irakilaisten ja somalialaisten elinkaarikustannuksiin julkistaloudelle.”

Kommentti artikkelista lainattuun kohtaan:

Maahanmuuttajien käsitteleminen yhtenä ryhmänä ei tee tutkimuksen ”näkökulmasta laajempaa”. Päin vastoin, mikäli kaikkia maahanmuuttajia käsitellään yhtenä ryhmänä, tulosten perusteella ei voi tehdä päätelmiä esimerkiksi siitä, millainen maahanmuutto on hyödyllistä Suomen julkisen talouden kannalta ja millainen taas ei.

Toteutuneet julkisen talouden nettovaikutukset on eritelty laajasti maahanmuuttajaryhmittäin tutkimusprojektin I osassa:
Mikäli eri maahanmuuttajaryhmien toteutuneet julkisen talouden vaikutukset kiinnostavat, suosittelen tutustumaan tutkimusprojektin I osaan ja sen tuloksiin. Tutkimusprojektin I osassa esitetään julkisen talouden toteutuneet nettovaikutukset erikseen 10 suurimmalla maahanmuuttajaryhmälle sekä Suomessa syntyneelle kantaväestölle. Näiden lisäksi samat tulokset esitetään syntymävaltioalueittain — sekä näiden lisäksi myös kaikille maahanmuuttajille yhtenä ryhmänä.

Laajin tutkimustus turvapaikanhakijoiden elinkaarivaikutuksista Euroopassa:
Joka tapauksessa mielestäni nyt julkaistu Suomen Perustan tutkimus on laajin Euroopassa tehty turvapaikanhakijoiden elinkaarivaikutuksia käsittelevä tutkimus. Laajuudella viittaan tässä niin käytetyn rekisteriperustaisen tutkimusaineistonlaajuuteen, esimerkiksi eläkkeisiin liittyvien vaikutusten mallintamisen perusteellisuuteen, poismuuttojenhuomioon ottamiseen sekä maahanmuuttajien lasten vaikutusten sisällyttämiseen vaikutuslaskelmiin.

3. Maahanmuuttajien lukumäärä syntymävaltion/taustamaan mukaan, ei kansalaisuuden perusteella.

Lainaus artikkelista:

”Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli noin 250 000 ulkomaiden kansalaista vuoden 2017 lopussa.

Heistä irakilaisia oli vajaat 12 000 ja somalialaisia alle 7 000, joten tämä joukko on pieni maahanmuuttajien kokonaismäärästä.”

Kommentti artikkelista lainattuun kohtaan:

Kun artikkelissa viitataan maahanmuuttajien määrään yllä olevassa lainauksessa, maahanmuuttajuus on määritetty kansalaisuuden mukaan. Kuitenkin kaikissa, tutkimusprojektin I osassa, viittaamiissani alan tutkimuksissa maahanmuuttajuuden määritelmä perustuu syntymämaahan eikä kansalaisuuteen. Toisin sanoen maahanmuuttajia ovat ennen kaikkea Suomen ulkopuolella syntyneet henkilöt, joilla on kotikunta Suomessa — eivätkä ne henkilöt, joilla ei ole Suomen kansalaisuutta. Koska monet ulkomailla syntyneet ovat saaneet Suomen kansalaisuuden, heitä ei sisälly artikkelissa viitattuihin lukuihin.

Lukumäärät syntymämaan mukaan:
Mikäli maahanmuuttajien määrää tarkastellaan syntymämaan mukaan, niin luvut muuttuvat artikkelissa esitetystä. Vuonna 2017 kaikkien ulkomailla syntyneiden henkilöiden lukumäärä oli 373 000 eli 6,8 %:ia koko väestöstä. Irakissa ja Somaliassa syntyneet puolestaan muodostivat 4:nneksi ja 6:nneksi suurimmat syntymämaaryhmät. Tilastokeskuksen väestörakenne-taulukoiden mukaan Somaliassa syntyneitä oli vuoden 2017 lopussa 11 437 henkilöä. Irakissa syntyneitä oli puolestaan 16 254 henkilöä.

Lukumäärät taustamaan mukaan:
Lukumäärät muuttuvat edelleen, jos niitä tarkastellaan Tilastokeskuksen määrittämän taustamaan mukaan. Tällöin ulkomaalaistaustaisiksi lasketaan ulkomailla syntyneiden lisäksi ne Suomessa syntyneet henkilöt, joiden kaikki tunnetut vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla — eli kyse on niin kutsutuista ”2. sukupolven maahanmuuttajista”. Tilastokeskuksen väestörakenne-taulukoiden mukaan näin määritettyjä Somalia-taustaisia henkilöitä oli vuoden 2017 lopussa 19 807, henkilöä ja Irak-taustaisia oli puolestaan 20 232 henkilöä.

Turvapaikanhakijoita tullut viime vuosina myös erityisesti Afganistanista:
Näiden tarkasteluiden lisäksi on muistettava, että Suomeen on tullut viimeisten vuosien aikana turvapaikanhakijoita myös muista maista — ja erityisesti Afganistanista, jossa syntyneet muodostivat toiseksi suurimman turvapaikanhakijoiden ryhmän vuoden 2015 niin kutsutun pakolaiskriisin aikana.

Tilastokeskuksen lukuihin sisältyvät vain ne henkilöt, joilla on kotikunta Suomessa:
Esitettyjen henkilölukumäärien osalta on myös huomioitava, että ne koskevat vain niitä henkilöitä, joilla on maistraatin määrittämä kotikunta Suomessa. Siten esitettyihin lukumääriin eivät sisälly turvapaikanhakijat, jotka eivät ole saaneet vielä oleskelulupaa kansainvälisen suojelun perusteella. Lukuihin eivät siten myöskään sisälly maassa laittomasti olevat.

4. UTH-tutkimus antaa maahanmuuttajien työllisyysasteille ”tavallista” korkeammat luvut. Bruttopalkat (bruttotyötulot) ovat tarkempi julkisen talouden nettovaikutusten mittari kuin pelkkä työllisyys.

4.1 Työllisyyden eri määritelmät: UTH-tutkimuksen työllisyysmääritelmä antaa maahanmuuttajille korkeampia työllisyysasteita verrattuna kantaväestöön — kuin yleisesti käytössä olevat Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin perustuvat luvut.

Lainaus artikkelista:

”64 %: Maahanmuuttajien keskimääräinen työllisyysaste. Suomalaisilla keskimäärin 74 prosenttia. 10 vuotta maassa olleiden työllisyys: Työperäisistä 89 prosenttia, opiskelijoista 90 prosenttia, perhesyistä muuttaneista 71 prosenttia, pakolaisista tai turvapaikanhakijoista 52 prosenttia, muista syistä muuttaneista 68 prosenttia. Lähde: Tilastokeskus 2015. [UTH-tutkimus]”

Kommentit artikkelista lainattuun kohtaan:

Viitatun UTH-tutkimuksen työllisyysluvut antavat maahanmuuttajille korkeammat työllisyysluvut (kuin yleisesti käytetyt rekisteritiedot). Artikkelista lainatun kohdan työllisyysluvut ovat suomalaisia lukuun ottamatta UTH-kyselytutkimuksesta (s. 77, suomalaisia koskeva luku on alun perin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta). UTH-tutkimus on 5 449 ulkomaalaistaustaiselle tehty kyselytutkimus, jonka vastausprosentti on 66 % (s. 8).

Yleisesti käytössä olevat työllisyysluvut perustuvat kuitenkin Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston rekisteritietoihin. UTH-tutkimuksessa saatu työllisyysaste kaikille 20–64-vuotiaille ulkomaalaistaustaisille on paljon korkeampi kuin rekisteritiedoista laskettu työllisyysaste (s. 72):

1. UTH-kyselytutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaisten 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 63,7 %:ia vuonna 2014.
2. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastojen rekisteritietojen mukaan ulkomaalaistaustaisten 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli puolestaan 52,5 %:ia vuonna 2013.
3. Työssäkäyntitilaston rekisteritietojen mukaan suomalaistaustaisten 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli puolestaan 71,4 %:ia vuonna 2013.
4. Tilatokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan — joka on myös kyselytutkimus UTH:n lailla — suomalaistaustaisten 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 73,7 %:ia vuonna 2014.

Toisin sanoen UTH-tutkimuksessa kaikkien ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste oli noin 11 %-yksikköä korkeampi kuin yleisesti käytössä oleva rekisteriaineistoihin perustuva työllisyysaste. UTH-tutkimuksen työllisyysaste oli vuonna 2014 näin ollen (63,7 % – 52,5 %)/52,5 % = 21,3 %:ia korkeampi kuin rekisteriaineistoon perustuva luku vuonna 2013. Suomalaistaustaisilla kyselytutkimukseen (työvoimatutkimus) perustuva työllisyysaste ja reikisteritietoihin (työsskäyntitilasto) perustuva työllisyysaste poikkeavat toisistaan kuitenkin vain noin 2 prosenttiyksikköä (kyse on joka tapauksessa eri kalenterivuosista).

Erot työllisyyden määritelmässä. UTH-tutkimuksen mukaan UTH-aineiston rekisteriaineistoja korkeampi työllisyysaste ulkomaalaisilla selittyy eroilla työllisyyden määritelmästä:

”[…] UTH-tutkimuksessa noudatetaan ILO:n kansainvälistä työllisen määritelmää,
jossa työlliseksi katsotaan henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä
vähintään yhden tunnin tai ollut tilapäisesti pois työstään. Nämä otostutkimukset
perustuvat haastatteluihin. Rekistereihin perustuvassa työssäkäyntitilastossa työllisyyden kriteeri on tiukempi. Työssäkäyntitilastossa edellytetään esimerkiksi palkansaajien
kohdalla voimassaolevan työsuhteen lisäksi, että henkilölle on kertynyt tietty määrä
palkkatuloja vuoden aikana. Tästä johtuen muun muassa lyhytkestoinen työskentely
jää osittain tilaston ulkopuolelle. Ulkomaalaistaustaisista suurempi osa on osa-aikaisissa
tai lyhytkestoisissa kausitöissä kuin suomalaistaustaisista (ks. luku 7), joten ero rekisteritietoihin
on suurempi heidän kohdallaan kuin suomalaistaustaisilla.” (s. 73).

UTH-tutkimuksessa työllisyyden määritelmä on lainauksen mukaan väljempi kuin rekisteriaineistoihin perustuvissa työllisyysluvuissa, ja tämä aiheuttaa mainitun eron lukujen välille.

Rekisteriaineistoon perustuvat työllisyysluvut ovat edellisen perusteella huomattavasti pienemmät kuin artikkelissa mainitut UTH-tutkimuksen luvut. Artikkelista poimitussa, UTH-tutkimuksen tulokseen (s. 77) perustuvassa lainauksessa sanotaan, että niiden, jotka ovat muuttaneet Suomeen työn vuoksi, työllisyysaste on 89 %:ia 10 vuoden maassaolon jälkeen. Mikäli myös tämä luku on rekisteriaineistoihin perustuvaa lukua 21 %:ia suurempi (kuten kaikkien maahanmuuttajien työllisyysasteen osalta UTH-tutkimuksen luku on), rekisteriaineistoihin perustuva vastaava työllisyysaste olisi noin 74 %:ia (koska 89 % / 1,21 = 73,55 %).

Rekisteriperustaiset työllisyysluvut Suomen Perustan tutkimuksissa. Siihen, että Suomeen töihin tulleiden rekisterinaineistoihin perustuvat työllisyysluvut ovat UTH-aineiston lukuja pienempiä, viittaa osittain myös Suomen Perustan tutkimus: Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee? Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta, työmarkkinat ja julkinen talous. Siinä osoitetaan Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin viitaten, että Suomeen EU-/ETA-maiden ulkopuolelta matalapalkka-aloille töihin tulleiden työllisyysasteet tippuvat noin 3–4 maassaolovuoden jälkeen samanikäisen kantaväestön työllisyysasteen alle.

Suunnitelmissa on, että Suomen Perusta julkaisee tulevaisuudessa tutkimuksen, jossa annetaan rekisteriaineistoperustaiset työllisyysluvut mahdollisimman vastaaville työllisyysluvuille kuin artikkelista lainatut, UTH-kyselytutkimukseen perustuvat luvut — eli kaikilla työn vuoksi muuttaneille yhteensä (vaikkakin Perustan tutkimuksissa ei yleisesti ottaen suosita maahanmuuttajien niputtamista tällaisiin laajoihin ryhmiin, ts. käsittelemään kaikkea maahanmuuttoa yhtenä joukkona).

Pari huomautusta vielä (1): Ikävakioinnin tarve. Viitatun artikkelin työllisyysluvut koskevat 10 vuotta maassa olleita. Suomen Perustan ”halpatyövoimaraportissa” Suomeen töihin tulleet maahanmuuttajat ovat Suomeen muuttaessaan keskimäärin noin 30-vuotiaita, joten 10 vuoden maassaoloajan jälkeen he ovat keskimäärin noin 40-vuotiaita (s. 97).

Mikäli tämä pätee kaikkiin Suomeen töihin muuttaneisiin, niin artikkelin viitattuja työllisyyslukuja pitäisi verrata samanikäiseen kantaväestöön. Tilastokeskuksen rekisteritietojen (työssäkäynti-tilasto) mukaan 40–44-vuotiaiden koko väestön työllisyysaste oli vuonna 2014 noin 80 %:ia. Mikäli otetaan huomioon edellä esitetty huomautus UTH-tutkimuksen rekisteritietoja korkeammista työllisyysasteista, niin voi hyvin olla, että samanikäisen kantaväestön rekisteriaineistoihin perustuvat työllisyysasteet ovat korkeampia kuin artikkelissa esitetyt maahanmuuttajien korkeimmatkaan työllisyysluvut.

Pari huomautusta vielä (2): Työperäinen maahanmuutto ei muodosta yhtä kokonaisuutta. On myös syytä muistaa, että niin kutsuttu työperäinen maahanmuutto — kuten muukaan maahanmuutto — ei muodosta yhtä kokonaisuutta. Tämä on tärkeää huomata jo sen vuoksi, että esimerkiksi paljon puhuttu saatavuusharkinta koskee lähinnä EU-/ETA-maiden ulkopuolelta matalapalkkatöihin tulevia. Suomen Perustan Tilastokeskuksen rekisteriaineistoihin perustuva raportti tätä viimeksi mainittua työperäisen maahanmuuton luokkkaa koskien osoittaa, että näiden — töihin tulleiden maahanmuuttajien — työllisyysaste, työtulot ja nettotulonsiirrot jäävät muutaman maassaolovuoden jälkeen kauaksi samanikäisen kantaväestön luvuista.

4.2 Bruttopalkat (bruttotyötulot) ovat tarkempi julkisen talouden vaikutusten mittari kuin työllisyysaste.

Edellä käsiteltiin sitä, miten UTH-aineiston työllisyysasteet ovat korkeampia maahanmuuttajille kuin rekisteriaineistoihin perustuvat luvut. Nämä erot johtuvat eroista työllisyyden määritelmässä. Se, että työllisyydelle ei ole olemassa objektiivista määritelmää, on yksi syy sille, että bruttopalkat (tai bruttotyötulot, kun mukaan lasketaan palkkatulojen lisäksi myös yrittäjätulot) ovat tarkempi julkisen talouden vaikutusten mittari kuin työllisyysaste. Esimerkiksi UTH-tutkimuksen käyttämä määritelmä ei tee oikeastaan eroja tehtyjen työtuntien välille.

Syy siihen, että bruttopalkat ovat työllisyyttä parempi julkisen talouden nettovaikutusten mittari, on, että henkilön bruttopalkka kertoo tarkemmin, mitkä ovat henkilön julkisen talouden tulot. Henkilön julkisen talouden tulot koostuvat lähinnä henkilön maksamista veroista ja veronluonteisista maksuista, ja bruttopalkka kertoo pelkkää työllisyyttä tarkemmin, kuinka paljon henkilö maksaa veroja ja veronluonteisia maksuja.

Esimerkki työllisyysasteista julkisen talouden nettovaikutusten mittarina verrattuna bruttotyötuloihin. Esitän alla käytännön esimerkin työllisyysasteesta ja bruttotyötuloista julkisen talouden nettovaikutusten mittareina. Vaikka esimerkissä työllisyysasteet ovatkin rekisteriperusteisia — eli työllisyyden määritelmä on tiukempi kuin edellä UTH-tutkimuksessa — silti bruttotyötulot esittävät pelkkiä työllisyysasteita paremmin sen, että vaikka maahanmuuttajien työllisyysaste olisi korkea, kyseisen ryhmän keski- ja mediaaninettovaikutukset eivät välttämättä ole positiivisia verrattuna samanikäiseen kantaväestöön.

Esimerkkikuviot on poimittu Suomen Perustan ”halpatyövoimaraportista”. Ne käsittelevät Saharan eteläpuolisessa Afrikassa syntyneitä henkilöitä, jotka ovat muuttaneet Suomeen matalapalkka-aloille töihin. Kuvioissa vertaillaan näiden henkilöiden työllisyysasteen, bruttotyötulojen sekä nettotulonsiirtojen kehitystä maassaoloajan mukaan verrattuna samanikäiseen Suomessa syntyneeseen kantaväestöön. Nettotulonsiirrot vastaavat eniten julkisen talouden nettovaikutuksia näistä mittareista.

Kuviosta 1 huomataan, että työllisyysasteet ovat samanikäistä kantaväestöä useita kymmeniä prosenttiyksiköitä korkeampia maahanmuuttovuonna, ja samanikäistä kantaväestöä korkeampi työllisyysaste jatkuu neljänteen maassaolovuoteen asti. Kuitenkin kun tarkastellaan keskimääräisiä ja mediaanibruttotyötuloja verrattuna samanikäiseen kantaväestöön (kuviossa 2), niin huomataan, että vaikka työllisyys onkin kantaväestöä korkeampi ensimmäisinä maassaoloajan vuosina, niin keskityötulot jäävät silti noin 70–75 %:iin samanikäisen kantaväestön keskiluvuista. Kuviosta 3 huomataan, että vaikka työllisyysaste on ensimmäisinä vuosina samanikäistä kantaväestöä ”paljon” korkeampi, niin bruttotyötulojen tavoin myös nettotulonsiirrot ovat (muuttovuoden keskiarvoa lukuun ottamatta) kantaväestön keskilukuja heikommat heti maassaoloajan alussa.

5. Keitä oikein ovat artikkelissa mainitut ”haastatellut suomalaiset alan huippututkijat”?

Lainaus artikkelista:

”Haastateltujen suomalaisten alan huippututkijoiden mukaan […]”

Kommentti artikkelista lainattuun kohtaan:

Artikkelin lainatussa kohdassa viitataan ”haastateltuihin alan huippututkijoihin” (ks. tarkemmin alla kohdassa 5. kommentti pidempään lainaukseen kyseisestä artikkelin kohdasta). Lienee paikallaan kysyä, keitä nämä huippututkijat oikein ovat? Artikkelissa mainitaan tasan kaksi nimeä, jotka voivat olla viitattuja alan huippututkijoita.

Kirjallisuuskatsauksen tekeminen ei tee ”alan huippututkijaksi”:
Artikkelissa mainitaan Sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntija Jere Päivinen, joka artikkelin mukaan: ”[…] selvitti hallitusohjelman mukaan maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa.” Todellisuudessa tämä tutkimus on kirjallisuuskatsaus alan tutkimuksiin. Minun tietääkseni Jere Päivinen ei ole itse tehnyt alan tutkimusta (jos mainittua kirjallisuuskatsausta ei lasketa), joten miksi artikkelissa viitataan häneen mitä ilmeisemmin alan huippututkijana?

Joka tapauksessa tässä yhteydessä voinee vielä mainita, että mainitussa kirjallisuuskatsauksessa viitataan useasti Suomen Perustan tutkimusprojektin I osaan (esimerkiksi sivulla 60).

Matti Sarvimäki on tehnyt alan uraauurtavaa tutkimusta, jonka esimerkkiä Suomen Perustan tutkimusprojekti seuraa pitkälti:
Toinen artikkelissa mainittu nimi on Matti Sarvimäki, joka on tehnyt erityisesti VATT:lle paljon alan uraauurtavaa tutkimusta Suomessa. Kuten erityisesti tutkimusprojektin I osasta ja siinä tehdyistä viittauksista voi huomata, Suomen Perustan tutkimusprojektissa seurataan pitkälti Matti Sarvimäen antamaa esimerkkiä. Perustan tutkimusprojektin antama lisäpanos tutkimuskenttään on erityisesti se, että maahanmuuttajien julkisen talouden nettovaikutuksia käsitellään eritellysti eikä yhtenä ryhmänä.

Ilman suoria lainauksia artikkelissa on vaikeaa erottaa välillä, milloin toimittaja on äänessä ja milloin puolestaan äänessä ovat ”alan huippututkijat”:
Artikkelissa mainittua ”alan huippututkijoiden” lausuntoa käsitellään alla jäljempänä kohdassa 2.4. Koska kyseessä ei ole suora lainaus, niin ainakin minulle jää epäselväksi, mikä on toimittajan omaa tulkintaa lausunnossa ja mitä (ja missä) ”alan huippututkijat” ovat suoraan sanoneet tai kirjoittaneet.

6. Elinkaariennusteet: Todennäköisyysjakaumat vs. ”skenaariot”.

Lainaukset artikkelista:

1. lainaus: Skenaarioista ja ”ennusteista”:

”Haastateltujen suomalaisten alan huippututkijoiden mukaan tätä [Salmisen] tulosta ei voi pitää edes ennusteena, vaan yhtenä skenaariona muiden joukossa.

Lähes miljoonaluokan henkilökohtaiset tappiot julkistaloudelle tulevat vain, jos tulevaisuudessa emme pysty mennyttä paremmin työllistämään esimerkiksi vuonna 2015 Suomeen saapuneita ja jääneitä turvapaikanhakijoita tai heidän lapsiaan.”

2. lainaus: Kolme skenaariota VATT:n (2014) tutkimuksessa:

”VATT julkaisi vuonna 2014 Maahanmuuttajien integroituminen Suomeen -analyysin. Se esitteli kolme skenaariota, joiden mukaan maahanmuuttajien elinkaarivaikutusta voi laskea.

Parhaassa skenaariossa maahanmuuttaja pärjää työmarkkinoilla yhtä hyvin kuin suomalaiset, samoin kuin hänen lapsensa. […]”

”Toisessa skenaariossa maahanmuuttaja pärjää työmarkkinoilla yhtä hyvin kuin maahanmuuttajat keskimäärin, mutta hänen lapsensa menestyvät yhtä hyvin kuin kantaväestö. […]”

”Kolmannessa skenaariossa maahanmuuttaja ja hänen lapsensa työllistyvät yhtä hyvin kuin maahanmuuttajat keskimääärin.”

Kommentit artikkelista lainattuihin kohtiin:

Kommentit lainattuihin kohtiin on järjestetty niin, että käyn ensiksi läpi jälkimmäisen lainauksen, jossa viitataan VATT:n (2014) tutkimuksen käyttämiin skenaarioihin. Esitän, mitä ongelmia skenaarioiden käyttämiseen liittyy elinkaarivaikutusten ennusteissa. Sen jälkeen paneudun ensimmäiseen lainaukseen artikkelista ja osoitan, että Suomen Perustan elinkaarivaikutusten ennusteissa käyttämät todennäköisyysjakaumat ratkaisevat skenaarioiden käyttämiseen liittyvät ongelmat.

Näitä kommentteja lukiessa on syytä huomata, mitä edellä kommentoin artikkelia koskien:
1. Kysyin kriittisesti, että keitä oikein ovat ensimmäisessä lainauksessa viitatut ”alan huippututkijat”.
2. Artikkelin yllä olevasta ensimmäisestä lainauksesta ei käy (suorien lainausten puutteessa) ilmi, onko äänessä toimittaja vai viitatut ”alan huippututkijat”.

6.1 Skenaarioiden käyttämisen 3 ongelmaa elinkaariennusteissa.

Tiivistelmä: Skenaariot ovat ongelmallisia, koska niissä laaditaan ennusteet vain rajalliselle (pienelle) määrälle vaihtoehtoja. Skenaarioiden toteutumisen todennäköisyyksiä ei määritetä — eli kerrota esimerkiksi, mikä skenaarioista toteutuu kaikkein todennäköisemmin. Skenaarioissa ei määritetä, mikä on havaintoaineiston suhde ennusteisiin.

Yllä artikkelin jälkimmäisessä lainauksessa viitataan VATT:n (2014) kaikkia maahanmuuttajia koskeviin elinkaariennusteisiin, joka muodostuu kolmesta eri skenaariosta. Skenaarioiden käytössä mainitulla tavalla elinkaariennusteissa on nähdäkseni kolme ongelmaa:

1. Annetaan rajoitettu määrä vaihtoehtoja jatkuva-arvoiselle parametrille: Viitatussa tapauksessa annetaan vain 3 vaihtoehtoa ”pärjäämiselle työmarkkinoilla”. Todellisuudessa työllisyys ja työtulot voivat saada rajattomasti erilaisia arvoja, joten periaatteessa tällaisia eri skenaarioita on rajattomasti.
2. Eri skenaarioiden toteutumisille ei määritetä todennäköisyyksiä (niin, että näiden vaihtoehtoisten skenaarioiden todennäköisyyksien summa olisi 1).
3. Edelliseen liittyen: Ei määritetä, että mikä on havaintoaineiston tarjoaman informaation ja havaintoaineiston ulkopuolisen informaation suhde eri skenaarioiden toteutumisen todennäköisyyksille.

1.Skenaarioiden rajallisesta (pienestä) määrästä. Ensimmäinen kohta tarkoittaa sitä, että VATT:n (2014) tutkimuksessa ”pärjäämiselle työmarkkinoilla” on annettu 3 eri skenaarioita, vaikka periaatteessa näitä skenaarioita on rajattomasti. Tämä johtuu siitä, että työllisyysaste ja palkat ovat reaaliarvoisia, jatkuvia ”muuttujia”. Työllisyysaste ja palkat voivat saada toisin sanoen monia muitakin arvoja kuin esitetyt 3 vaihtoehtoa, mutta näitä ei huomioida erikseen. Esimerkiksi maahanmuuttajien lasten pärjääminen työmarkkinoilla voi sijaita jossain kantaväestön ja 1. sukupolven maahanmuuttajien välissä. Kuvattu asia on yleinen ongelma erilaisissa ennustetilanteissa, joissa annetaan rajallinen (pieni) määrä erilaisia skenaarioita, kun ennuste voi saada periaatteessa rajattomasti erilaisia arvoja.

2.Vaihtoehtoisten skenaarioiden toteutumisille ei määritetä todennäköisyyksiä. Vaihtoehtoisten skenaarioiden käyttämistä elinkaariennusteina hankaloittaa myös se, että vaihtoehtoisten skenaarioiden toteutumiselle ei ole määritetty todennäköisyyksiä. Kun elinkaariennusteiden tulokset riippuvat VATT:n tutkimuksessa suoraan pärjäämisestä työmarkkinoilla, niin eri elinkaariennusteiden tulosten todennäköisyydet riippuvat suoraan eri työmarkkinaskenaarioiden toteutumisen todennäköisyyksistä.

Kun annetaan vain 3 vaihtoehtoista skenaariota, niin ”sopiva” tapa määrittää todennäköisyydet näille 3 vaihtoehdolle olisi sellainen, että näiden 3 skenaarion todennäköisyyden summaksi tulisi tasan 1. Mikäli tutkija perustelisi jokaisen skenaarion olevan yhtä todennäköinen, niin silloin jokaisen yksittäisen skenaarion todennäköisyydeksi tulisi tasan 1/3-osaa.

3.Mikä on havaitun työmarkkinoilla pärjäämisen suhde 3 eri skenaarion toteutumiseen? Edelliseen kohtaan liittyen voidaan kysyä, että mikä on maahanmuuttajien havaitun työmarkkinoilla pärjäämisen suhde eri skenaarioiden toteutumiseen? Positiivisimmassa skenaariossa maahanmuuttajat pärjäävät työmarkkinoilla yhtä hyvin kuin kantaväestö. Tämä ei kuitenkaan vastaa havaittua maahanmuuttajien pärjäämistä työmarkkinoilla.

Elinkaariennusteiden tulosten kannalta ratkaisevan tärkeää VATT:n tutkimuksen skenaarioissa olisikin tietää, että kuinka maahanmuuttajien havaittu (keskimäärin heikko) pärjääminen vaikuttaa eri skenaarioiden toteutumisen todennäköisyyksiin. Erityisesti olisi tärkeää tietää, mitä sellaista havaintoaineiston ulkopuolista informaatiota on käytössä, jotta positiivisimman skenaarion toteutumisen todennäköisyys olisi mahdollinen? Eli että sen toteutumisen todennäköisyys olisi ”huomattavasti” nollaa suurempi.

Jos maahanmuuttajien elinkaarivaikutukset ovat positiiviset, niin heidän elinkaarivaikutuksensa ovat positiiviset. Tautologian mahdollisuus elinkaariennusteissa. VATT:n (2014) tutkimuksessa maahanmuuttajien elinkaarivaikutukset riippuvat edellä esitetyn lehtiartikkelilainauksen mukaan suoraan maahanmuuttajien pärjäämisestä työmarkkinoilla. Tällöin seuraavat kaksi lausetta (jotka oikeastaan pitäisi aloittaa ”Jos ja voin jos maahanmuuttajat […]”) ovat loogisesti ekvivalentteja:

1. Jos maahanmuuttajat pärjäävät työmarkkinoilla yhtä hyvin kuin kantaväestö, niin heidän elinkaarivaikutuksensa ovat positiviiset.
2. Jos maahanmuuttajien elinkaarivaikutukset ovat positiiviset, niin heidän elinkaarivaikutuksensa ovat positiiviset.

Tässä tapauksessa sen toteaminen, että maahanmuuttajien elinkaariennusteet ovat positiiviset, jos he pärjäävät työmarkkinoilla, on tautologia. Elinkaariennusteiden kannalta tämä tarkoittaa sitä, että sen toteaminen, että elinkaarivaikutukset ovat positiiviset, jos maahanmuuttajat pärjäävät työmarkkinoilla, ei tuo mitään lisäinformaatiota ennusteisiin siihen verrattuna, jos vain todettaisiin, että jos maahanmuuttajien elinkaarivaikutukset ovat positiiviset, niin heidän elinkaarivaikutuksensa ovat positiiviset.

Toisin sanoen sen toteaminen, että maahanmuuttajien elinkaarivaikutukset ovat positiiviset, jos työmarkkinoilla pärjätaan, ei vielä kerro mitään siitä, kuinka maahanmuuttajat pärjäävät työmarkkinoilla — ja siten siitä, millaiset heideän elinkaarivaikutuksensa ovat. Työmarkkinoilla pärjäämisen todennäköisyys pitää määrittää havaintoaineiston ja muun — havaintoaineiston ulkopuolisen — informaation avulla, jotta ei päädytä esitettyyn tautologiaan elinkaariennusteissa.

6.2 Suomen Perustan tutkimuksen elinkaariennusteet eivät ole ”vain yksi skenaario muiden joukossa”.

Tiivistelmä: Perustan elinkaariennusteet ovat todennäköisyysjakaumia, joilla voidaan ratkaista skenaarioihin liittyvät ongelmat. Ylipäätään, Perustan elinkaariennusteet eivät ole ”vain yksi skenaario muiden joukossa”, sillä ne perustuvat laajan rekisteriaineistoon tarjoamaan informaatioon Somaliassa ja Irakissa syntyneitä koskien. Jotta tulokset muuttuisivat ”paljon” , olisi oltava vahvaa havaintoaineiston ulkopuolista informaatiota, siitä että maahanmuuttajien elinkaariavaikutukset poikkeavat havaintoaineiston informaation pohjalta laadituista ennusteista.

Suomen Perustan elinkaarivaikutustutkimuksessa käytetään todennäköisyysjakaumia, jotka vastaavat edellä esitettyihin ongelmiin skenaarioiden käytössä:

Suomen Perustan elinkaarivaikutusten ennusteissa käytetyt todennäköisyysjakaumat ratkaisevat skenaarioiden käyttämiseen liittyvät, edellä esitetyt ongelmat. Samalla vastaan yllä jo kertaalleen lainattuun, viitatussa lehtiartikkelissa esitettyyn kritiikkiin:

”Haastateltujen suomalaisten alan huippututkijoiden mukaan tätä [Salmisen] tulosta ei voi pitää edes ennusteena, vaan yhtenä skenaariona muiden joukossa.
Lähes miljoonaluokan henkilökohtaiset tappiot julkistaloudelle tulevat vain, jos tulevaisuudessa emme pysty mennyttä paremmin työllistämään esimerkiksi vuonna 2015 Suomeen saapuneita ja jääneitä turvapaikanhakijoita tai heidän lapsiaan.”

Elinkaarivaikutusten ennusteet ja sen muodostavat ”komponentit” ovat (jatkuvia) todennäköisyysjakaumia. Somaliassa ja Irakissa syntyneitä maahanmuuttajia koskevassa elinkaarivaikutustutkimuksessa elinkaariennusteet ovat jatkuvia todennäköisyysjakaumia (ks. luku 2.3.2, s. 37–41). Samaten elinkaariennusteet muodostavilla komponenteilla on (useimmiten) jatkuvat todennäköisyysjakaumat. Näitä elinkaarivaikutusten komponentteja ovat esimerkiksi nettovaikutukset työiässä sekä palkkasummat (ks. luku 2.2.1, s. 26). Yhä edelleen nämä komponentit muodostuvat näiden komponenttien parametreista, joilla puolestaan on omat (useimmiten) jatkuvat todennäköisyysjakaumat (ks. luku 2.2.2, s. 27) . Esimerkiksi työikäisten nettovaikutusten osalta eräs tällainen parametri on maassaoloajan vaikutus.

Todennäköisyysjakaumien käyttö ratkaisee suoraan kaksi ensimmäistä skenaarioiden käyttöön liittyvää ongelmaa. Tämä johtuu siitä, että jatkuvien todennäköisyysjakaumien avulla voidaan ilmaista esimerkiksi, mikä on todennäköisyys sille, että maassaoloajan vaikutus työikäisten nettovaikutuksiin sijoittuu jollekin intervallille. Toisin sanoen jatkuvien parametrien arvoja ei ole sidottu tiettyyn rajoitettuun (ja vähäiseen) määrään yksittäisiä arvoja (1. ongelma skenaarioissa). Samalla jokaiseen parametriin liittyy oma todennäköisyysjakaumansa, joka summaa siihen liittyvän informaation/epävarmuuden. Tämä yksittäisiin parametreihin liittyvä informaatio/epävarmuus ”välittyy” elinkaariennusteiden todennäköisyysjakaumaan — joka siten summaa kaiken elinkaariennusteisiin liittyvän informaation/epävarmuuden.

Perustan tutkimuksen elinkaariennusteet ovat ennusteita. Yllä viitatun artikkelin pätkän mukaan ”[…]tätä [Salmisen] tulosta ei voi pitää edes ennusteena […]”. Todellisuudessa kuitenkin esitetyistä todennäköisyysjakaumista poimitaan tulevia arvoja uusille maahanmuuttajille. Todennäköisyysjakaumat ovat toisin sanoen ennustejakaumia, joten ihan puhtaan matemaattisesta näkökulmasta esitetyt elinkaarivaikutukset ovat ennusteita. Näiden ennustejakaumien uskottavuutta ja realistisuutta puolestaan perustellaan varsinaisessa tutkimustekstissä satojen sivujen verran.

Elinkaariennusteiden todennäköisyysjakaumisssa summataan havaintoaineistosta saatu informaatio sekä havaintoaineiston ulkopuolinen informaatio. Todennäköisyysjakaumilla saadaan summattua laajasta havaintoaineistosta saatu elinkaariennusteita koskeva informaatio yhdessä havaintoaineiston ulkopuolisen informaation kanssa (ks. erityisesti johdannon luku 2.3 ja päätöksentekoteoriaa koskeva luku 12.3). Toisin sanoen, käytettyjen todennäköisyysjakaumien avulla saadaan ratkaistua myös skenaarioiden käyttöön liittynyt, edellä esitetty kolmas ongelma havaintoaineiston ja havaintoaineiston ulkopuolisen informaation yhdistämisestä.

Perustan tutkimuksen elinkaariennusteet eivät ole vain ”yksi skenaario muiden [skenaarioiden] joukossa”. Edellä esitetyssä artikkelista lainatussa kritiikissä todetaan, että Perustan tutkimuksen tulos on vain ”yksi skenaario muiden [skenaarioiden] joukossa”. Lisäksi koko artikkelin otsikko kuuluu: ”Turvapaikka kallis vain ilman työllistymistä”, minkä lisäksi ingressissä todetaan: ”Skenaario olettaa, ettei työllisten määrä nouse.”. Ensiksi näihin on todettava, että elinkaariennusteet eivät ole skenaario/skenaarioita, vaan ne muodostetaan jatkuvista todennäköisyysjakaumista, jotta vältytään skenaarioihin liittyviltä, edellä esitetyiltä ongelmilta. Lisäksi on todettava, että elinkaariennusteet eivät riipu (deterministisesti) ”työllistymisestä”.

Toiseksi, näissä viitatuissa kommenteissa implikoidaan, että kaikki mahdolliset elinkaariennusteet (tai skenaariot) ovat samanarvoisia: ”yksi skenaario muiden joukossa”, ”Turvapaikka kallis vain ilman työllistymistä”. Todennäköisyyksien avulla ilmaistuna tämä tarkoittaisi sitä, että esitetyt elinkaariennusteet toteutuvat artikkelin mukaan aivan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin muutkin vaihtoehdot.

Tutkimuksen leveä (sisältää esimerkiksi lähes kaikki tulonsiirrot) ja ajassa pitkä (kattaa vuodet 1995–2011/2014) rekisteriperustainen havaintoaineisto ei kuitenkaan tue lainkaan artikkelissa esitettyä väitettä, että esitetyt elinkaariennusteet olisivat vain ”yksi skenaario muiden joukossa”. Asia on juuri päin vastoin, laajan havaintoaineiston tarjoama informaatio osoittaa, että Somaliassa ja Irakissa syntyneiden maahanmuuttajien elinkaariennusteiden odotusarvot ovat satoja tuhansia euroja miinuksella.

Jotta esitetyt elinkaariennusteet muuttuisivat positiivisemmiksi, pitäisi olla sellaista laajan havaintoaineiston ulkopuolista informaatiota, joka kertoisi tämän. Elinkaariennusteet perustuvat laajan havaintoaineiston tarjoamaan informaatioon, jonka avulla ennusteissa voidaan huomioida esimerkiksi maassaoloajan, maahanmuuttovuoden ja iän vaikutukset. Jotta näin muodostetut elinkaariennusteet olisivat ”vain yksi skenaario muiden joukossa”, väitteen esittäjällä pitäisi olla sellaista havaintoaineiston ulkopuolista informaatiota, joka kertoisi, että muunlaiset elinkaariennusteet ovat aivan yhtä todennäköisiä.

Kuten edellä todettiin, pelkästään sellaisen lauseen esittäminen, että maahanmuuttajien elinkaarivaikukset ovat positiiviset, jos he pärjäävät yhtä hyvin työmarkkinoilla kuin kantaväestö, ei tarjoa tällaista informaatiota. Tämä lause ei nimittäin sisällä lainkaan informaatiota ”työllistymisestä” ja siten elinkaarivaikutuksista. Mikäli elinkaarivaikutukset määritetään deterministisesti ”työmarkkinolla pärjäämiseksi”, esitetty lause on loogisesti ekvivalentti sen kanssa, että todettaisiin, että ”maahanmuuttajien elinkaarivaikutukset ovat positiiviset, jos elinkaarivaikutukset ovat positiviset”.

Elinkaariennusteisiin voidaan ”helposti” lisätä havaintoaineiston ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksia. Kuten edellä totesin, elinkaariennusteisiin voidaan liittää ”helposti” laajan havaintoaineiston ulkopuolista informaatiota. Tarkemmin tätä on esitelty tutkimustekstin luvuissa 2.3.4 ja 12.3.

Elinkaarinnusteiden odotusarvot eivät muutu, jos ennusteisiin lisätään lisäepävarmuutena ”kohinaa” havaintoaineiston ulkopuolelta. Demonstroin havaintoaineiston ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksia elinkaariennusteisiin luvussa 13.2.4 (s. 576–579). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lisään elinkaariennusteiden tuloksiin tulevaisuudesta johtuvaa epävarmuutta.

Vaikka tämän epävarmuuden lisääminen leventää elinkaariennusteiden todennäköisyysjakaumia, niiden odotusarvot (keskiarvoennusteet) eivät muutu, sillä minulla ei sellaista informaatiota, joka kertoisi, ovatko Irakissa ja Somaliassa syntyneiden elinkaariennusteet tulevaisuudessa todennäköisemmin positiivisemmat vai negatiivisemmat, kuin havaintoaineiston informaatio kertoo. Käytännössä tämä tarkoitti kohinan lisäämistä elinkaariennusteisiin.