Tässä kirjoituksessa selvennetään:
- Miksi kuntien taloudet ovat riippuvaisia maksetuista kunnallisveroista.
- Miksi kuntien taloudet eivät kestä sitä, että kuntien maahanmuuttajat maksavat paljon vähemmän kunnallisveroja kuin kunnan kantaväestö.
- Rahoitusvajeen kokonaissumman laskenta käytännössä.
- Johtopäätös: miksi nykyinen maahanmuutto on ongelma kuntien talouksille, vaikka kaikista maahanmuuttajien erityispalveluista luovuttaisiin.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Maahanmuuton kuntakohtaiset tilastotiedot -raportissa.
Kuntien taloudet ovat riippuvaisia maksetuista kunnallisveroista
Kuntalaisten ansiotuloista kerätyt kunnallisverot muodostavat suuren osan koko julkisen talouden (kunnat, valtio, sosiaaliturvarahastot, sairaanhoitopiirit) tuloista. Vuonna 2018 kunnallisverojen karttuma oli yhteensä noin 19 miljardia eli noin 3 400 euroa jokaista Suomen asukasta kohti. Kunnallisverokarttuma muodosti vuonna 2018 melkein 20 prosenttia koko julkisen talouden keräämistä veroista ja veronluonteisista maksuista. Vain arvonlisäverot muodostivat kunnallisveroja suuremman veropotin. (SVT: Verot ja veronluonteiset maksut).
Kunnallisverojen merkitys kuntien talousarvioissa. Kunnallisverojen merkitys korostuu entisestään, kun tarkastellaan niiden osuutta kuntien tuloista. Näillä tuloilla rahoitetaan pääosin kuntien tuottamat lakisääteiset peruspalvelut kuten esimerkiksi:
- Sosiaali- ja terveyspalvelut
- Koulut, päiväkodit
- Kunnan perusinfrastruktuuri
Kuntien muut verotulot muodostuvat kiinteistöveroista ja yhteisöveroista, mutta ne muodostavat vain murto-osan kunnallisverojen tuomista tuloista.
Esimerkki: Espoon talousarviossa lähes puolet kunnan rahoituksesta kunnallisveroista. Espoon vuoden 2020 talousarviossa kunnallisverotulot (1 320 miljoonaa euroa) muodostavat 84 prosenttia
kaikista verotuloista, ja 45 prosenttia kaikista Espoon kokonaistuloista – joka sisältää myös 216 miljoonan euron lainanoton. Eli lainanotto huomioidenkin Espoo rahoittaa tuottamansa peruspalvelut melkein puoliksi kunnallisverotuotoilla. Esimerkiksi Espoon valtionosuudet (97,6 miljoonaa euroa) kattavat tästä summasta vain vähän yli 3 prosenttia.
Esimerkki: Helsingin talousarviossa noin puolet rahoituksesta kunnallisveroista. Helsingin vuoden 2020 talousarviossa kunnallisverotulot (2 740 miljoonaa euroa) muodostavat 76 prosenttia kaikista verotuloista, ja noin 52 prosenttia kaikista Helsingin tuloista (joihin kuuluvat toimintatulot, verotulot, valtionosuudet ja rahoitustulot) (s. 71, 299). Eli Helsinki rahoittaa tuottamansa peruspalvelut karkeasti ottaen puoliksi kunnallisverotuotoilla. Helsingin valtionosuudet (246 miljoonaa euroa) kattavat vain noin 5 prosenttia (s. 299).
Kuntien taloudet eivät kestä sitä, että maahanmuuttajat maksavat paljon vähemmän kunnallisveroja kuin kunnan kantaväestö
Edellä esitettiin julkisen talouden lukuihin perustuen, että kunnallisverot ovat ratkaisevassa asemassa kuntien peruspalveluiden rahoittamisessa. Esimerkiksi Espoon ja Helsingin kaupunkien kokonaistuloista noin puolet tulee maksetuista kunnallisveroista, vaikka kaupunkien ottamat lainat laskettaisiin mukaan tuloihin. Maahanmuuton kuntakohtaiset tilastotiedot -raportin luvussa 8.5 puolestaan esitettiin tilastotulokset siitä, että lähes kaikissa Suomen kunnissa maahanmuuttajien maksamat kunnallisverot jäävät kauaksi jälkeen kantaväestöstä.
Esimerkiksi Espoon talouden osalta yhtäältä Espoon kaupunginjohtajan Jukka Mäkelän mukaan:
”vieraskieliset ovat yliedustettuina useissa kalliissa palveluissa, kuten lastensuojelussa ja työttömyyden hoidossa”(Helsingin
Sanomat 4.3.2019)
(ks. myös tilastot työttömyysturvaetuuksien saamisesta raportin luvussa 8.3).
Toisaalta kaupunginjohtaja Mäkelän mukaan:
”[…] Nähtävissä kuitenkin on, ettei väestönkasvu tue entiseen tapaan verotulojen kehitystä, […] ”Hyviä veronmaksajia tulee vähemmän kuin ennen. Maahanmuutto on yksi tekijä, mutta isossa kuvassa vaikuttaa myös huoltosuhteen muutos.”(Helsingin Uutiset 2.11.2019).
Toisin sanoen maahanmuuttajat kuluttavat Espoon (perus)palveluita vähintään yhtä paljon kuin muut asukkaat, mutta keskimääräinen osallistuminen niiden rahoitukseen kunnallisverojen muodossa jää kauaksi kantaväestöstä. Eli syntyy rahoitusvaje.
Espoon talous ei tietenkään kestä tällaista yhtälöä kunnan –missä peruspalveluita käytetään, mutta niistä maksetaan vain vähän – ilman, että jokin seuraavista vaihtoehdoista toteutuu:
- Espoo leikkaa menojaan esimerkiksi (perus)palveluiden osalta kaikilta kunnan asukkailta.
- Espoo nostaa kunnallisveroastettaan, jotta maahanmuuttajien pieniksi jäämien kunnallisverojen aiheuttama rahoitusvaje saadaan katettua.
- Espoo paikkaa maahanmuuttajien pieniksi jäämien kunnallisverojen aiheuttama rahoitusvajeen ottamalla lisää velkaa.
Ensimmäinen vaihtoehto – eli kunnan palveluiden leikkaaminen kaikilta – voi olla vaikeaa toteuttaa, sillä kyse on kunnan lakisääteisistä peruspalveluista. Näitä palveluita ei voi myöskään ”peruuttaa” esimerkiksi maahanmuuttajilta, sillä kyse on esimerkiksi kouluista ja kunnan jäte- ja vesihuollosta. Ei kunta voi päättää jättää tarjoamatta näitä peruspalveluita jollekin ryhmälle.
Käytännössä siis vaihtoehdoiksi jäävät kunnallisveroasteen nosto ja/tai lisävelan otto. Tällaisia valintoja Espoolla onkin edessään, kun katsotaan kaupungin väestöennusteita. Espoon kaupunginjohtajan Jukka Mäkelän mukaan:
”Vieraskielisen väestön määrä kymmenkertaistuu 30 vuodessa. Se tarkoittaa meille valtavia haasteita.” (Helsingin Sanomat 4.3.2019).
Tosin Jukka Mäkelän mukaan jo nyt:
”Espoolle koituu maahanmuutosta valtavat
kustannukset […]”. (Helsingin Sanomat 4.3.2019).
Rahoitusvajeen kokonaissumman laskenta käytännössä
Esitellyn rahoitusvajeen euromääräinen kokonaissumma riippuu kahden eri tekijän suuruudesta:
- Kuinka suuri ero kunnan maahanmuuttajien maksamilla keskimääräisillä kunnallisveroilla on verrattuna kunnan kantaväestön keskiarvoon.
- Kuinka paljon kunnassa on maahanmuuttajia.
Ja näin ollen rahoitusvajeen kokonaissumman laskentakaava on:
(Maksettujen kunnallisverojen keskiarvo(maahanmuuttajaryhmä) – Maksettujen kunnallisverojen keskiarvo(kantaväestö)) * Henkilölukumäärä(maahanmuuttajaryhmä).
Eli rahoitusvajeen kokonaissumma saadaan vähentämällä kantaväestön maksamien kunnallisverojen keskiarvosta tarkasteltavan maahanmuuttajaväestön maksamien kunnallisverojen keskiarvo ja kertomalla tämä erotus tarkasteltavan maahanmuuttajaryhmän henkilölukumäärällä.
Rahoitusvajeen kokonaissumma kertoo näin ollen, kuinka paljon vähemmän (jos summa on negatiivinen) tarkasteltava maahanmuuttajaryhmä maksoi yhteensä kunnallisveroja kuin henkilölukumäärältään samansuuruinen kantaväestö maksoi.
Rahoitusvajeen kokonaissumma voidaan laskea käyttäen eri ikäluokkarajauksia. Eli tarkasteltavan maahanmuuttajaväestön ja vertailuväestönä toimivan kantaväestön ikärajausta voidaan vaihdella. Tässä raportissa ja raportin yhteydessä julkaistulla nettisivulla rahoitusvajeen kokonaissumma lasketaan kaikille yli 14-vuotiaille yhteensä.
Kunnallisveroista aiheutuvan rahoitusvajeen kokonaissumma kaikissa Suomen kunnissa yhteensä eri ikärajauksin laskettuna. Mikäli rahoitusvajeen kokonaissumma laskettaisiinkin esimerkiksi 18–64-vuotiaille, niin rahoitusvajeen kokonaissummasta muodostuisi ainakin koko Suomen osalta vielä suurempi kuin kaikille yli 14-vuotiaille yhteensä laskettuna.
Kun rahoitusvaje on -569 miljoonaa euroa kaikille yli 14-vuotiaille yhteenlaskettuna, niin 18–64-vuotiaille laskettuna rahoitusvaje olisi yhteensä koko Suomen osalta noin -612 miljoonaa euroa. Tämä ero johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että kantaväestön ja maahanmuuttajien maksamien kunnallisverojen keskiarvoissa on suurempi ero, jos vertailuun otetaan vain 18–64-vuotiaat, kuin jos vertailussa ovat kaikki yli 14-vuotiaat. Tässä puolestaan taustalla on se, että kantaväestössä on suhteellisesti enemmän yli 64-vuotiaita, jotka maksavat keskimäärin vähemmän kunnallisveroja kuin 18–64-vuotiaat.
Nimitystä ”rahoitusvaje kunnallisveroista” käytetään julkaistuissa tuloksissa kaikkien niiden tilastotulosten osalta, jotka kuvaavat eroja maksetuissa kunnallisveroissa tarkasteltavien maahanmuuttajaväestöjen ja kantaväestön välillä.
Johtopäätös: nykyinen maahanmuutto on ongelma kuntien talouksille, vaikka kaikista maahanmuuttajien erityispalveluista luovuttaisiin
Eikö kuntien talouksien ongelmia maahanmuuton suhteen voisi sitten ratkaista yksinkertaisesti lopettamalla kuntien maahanmuuttajille suuntaamat erityispalvelut (eli kunnan palvelut, jotka tulevat peruspalveluiden päälle)?
– Vastaus on ei. Ja tämä johtuu siitä, että näin ei poisteta ongelman ydintä: Maahanmuuttajat käyttävät kuntien peruspalveluita (koulutus, infra) vähintään yhtä paljon kuin muut kuntalaiset, mutta heidän osallistumisensa niiden rahoittamiseen on keskimäärin heikkoa. Tämä luo kunnan talouteen rahoitusvajeen.
Kuvitteellinen, yksinkertainen esimerkki Yritetään selventää tätä kuvitteellisella, yksinkertaistetulla esimerkillä, jossa:
• Kunnassa on vain yksi kantaväestön henkilö ja yksi maahanmuuttaja.
• Kantaväestöön kuuluva kuntalainen käyttää kunnan peruspalveluita 10 000 euroa vuodessa.
• Kunnan maahanmuuttaja käyttää kunnan peruspalveluita samaten 10 000 euroa vuodessa.
• Tämän lisäksi kunnan maahanmuuttaja saa 2 000 eurolla erityispalveluita vuodessa.
• Palvelut rahoitetaan kokonaan karttuneilla kunnallisveroilla, joita:
– Kantaväestön edustaja maksaa 10 000 euroa vuodessa.
– Maahanmuuttaja maksaa 4 000 euroa vuodessa (vrt. todellinen tulos siitä, että maahanmuuttajien kunnallisverojen mediaani on noin 40 % kantaväestöstä koko Suomessa).
• Kuntaan muuttavan maahanmuuttajan peruspalveluiden rajakustannus on 10 000 euroa vuodessa (eli ei alenevaa rajakustannusta).
Luodaan tältä pohjalta nyt muutama skenaario:
1.skenaario: Ei luovuta maahanmuuttajien erityispalveluista.
– Kantaväestön henkilö käyttää peruspalveluita 10 000 eurolla ja maksaa saman verran kunnallisveroja. Ei rahoitusvajetta kunnalle.
– Maahanmuuttaja käyttää peruspalveluita 10 000 eurolla ja erityispalveluita 2 000 eurolla, mutta maksaa samaan aikaan vain 4 000 euroa kunnallisveroja. Tuloksena on 8 000 euron rahoitusvaje kunnalle.
–> Seuraus: Jotta tämä 8 000 euron rahoitusvaje saadaan katettua, kunnan veroastetta on nostettava tai on otettava velkaa. Mikäli päädytään kunnan veroasteen nostamiseen rahoitusvajeen paikkaamiseksi, niin suurin osa ylimääräisestä verorasitteesta lankeaa kantaväestön henkilölle.
2.skenaario: Luovutaan maahanmuuttajien erityispalveluista.
– Kantaväestön henkilö käyttää edelleen peruspalveluita 10 000 eurolla ja maksaa saman verran kunnallisveroja. Ei rahoitusvajetta kunnalle.
– Maahanmuuttaja käyttää peruspalveluita 10 000 eurolla, mutta ei enää kuluta maahanmuuttajien erityispalveluita. Samalla hän edelleen maksaa vain 4 000 euroa kunnallisveroja. Tuloksena on 6 000 euron rahoitusvaje kunnalle.
–> Seuraus: Kunnan taloutta ei saatukaan tasapainoon luopumalla maahanmuuttajien erityispalveluista. Rahoitusvaje on nyt 6 000 euroa 8 000 euron sijaan, mutta silti joko kunnan veroastetta on nostettava tai
on otettava velkaa.
Tämä siitäkin huolimatta, että maahanmuuttaja osallistui kunnan talouden rahoitukseen maksamalla 4 000 euroa kunnallisveroja eikä käyttänyt lainkaan kunnan erityispalveluita.
3.skenaario: Luovutaan maahanmuuttajien erityispalveluista, ja kuntaan muuttaa toinen maahanmuuttaja.
– Kantaväestön henkilö käyttää edelleen peruspalveluita 10 000 eurolla ja maksaa saman verran kunnallisveroja. Ei rahoitusvajetta kunnalle.
– Maahanmuuttajat käyttävät peruspalveluita yhteensä 20 000 eurolla, mutta he eivät kuluta maahanmuuttajien erityispalveluita. Samalla he maksavat yhteensä 8 000 euroa kunnallisveroja. Tuloksena on 12 000 euron rahoitusvaje kunnalle.
–> Seuraus: Kunnan taloutta ei saatu tasapainoon luopumalla maahanmuuttajien erityispalveluista. Rahoitusvaje sen sijaan kasvoi entisestään, kun kuntaan otettiin uusi maahanmuuttaja, jonka maksamat kunnallisverot olivat ensimmäisen maahanmuuttajan tavoin 40 prosenttia kantaväestön kuntalaisesta.
Tämä siitäkin huolimatta, että maahanmuuttajat osallistuivat kunnan talouden rahoitukseen maksamalla yhteensä 8 000 euroa kunnallisveroja eivätkä he käyttäneet lainkaan kunnan erityispalveluita.
Yhteenveto: miksi nykyinen maahanmuutto on ongelma kuntien talouksille – vaikka kaikista maahanmuuttajien erityispalveluista luovuttaisiin:
- Maahanmuuttajien tuomia ongelmia kuntien talouksille ei ratkaista (vain) leikkaamalla maahanmuuttajienerityispalvelut.
- Maahanmuuttajien tuoma rahoitusvaje ei johdu vain saaduista tuista ja käytetyistä julkisista palveluista. Pelkkä menopuoli/kustannukset eivät selitä tätä rahoitusvajetta.
- Rahoitusvaje selittyy (osittain) sillä, että maahanmuuttajien osallistuminen kunnan palveluiden rahoittamiseen on pientä: Maksettujen kunnallisverojen mediaani on vain 40 prosenttia kantaväestön mediaanista koko Suomessa.
- Maahanmuuttajien tuoma rahoitusvaje joudutaan paikkaamaan nostamalla kunnallisveroastetta ja/tai ottamaan lisää velkaa.