Politiikassa päätetään yhteisten rahojen käytöstä. Rahat voi käyttää monella tavalla, mutta sama raha ei voi olla samaan aikaan useammassa paikassa – täytyy tehdä valintoja.
Suomen Perustan vasta julkaisemassa tutkimuksessa Maahanmuutot ja Suomen julkinen talous: Osa 2: Elinkaarivaikutukset: Suomi, Irak ja Somalia tarkastellaan Irakista ja Somaliasta tulevien maahanmuuttajien maksamia veroja, saamia tulonsiirtoja ja käyttämiä julkisia palveluita, verrattuna suomalaisiin. Kun otetaan huomioon julkiseen talouteen vaikuttavien edellä mainittujen tekijöiden vaihtelu muun muassa maassaoloajan ja iän mukaan, aiheuttaa keskimääräinen kyseisistä maista tuleva muuttaja vuosikymmenten saatossa Suomen julkiselle taloudelle sadoissa tuhansissa euroissa liikkuvan negatiivisen vaikutuksen.
Mielikuva nuorina aikuisina Suomeen tulevista maahanmuuttajista lottovoittona Suomen julkiselle taloudelle elää vielä tiukassa. Ajatuksena on, että parikymppisillä tulijoilla on koulut käytynä ja koko veroeuroja kartuttava työura vielä edessä. Todellisuus on Irakista ja Somaliasta tulevien muuttajien kohdalla kuitenkin toinen, sillä näiden joukossa nimenomaan nuoret aikuiset ovat julkisen talouden rahoituksen kannalta kaikista kalleimpia muuttajia – edessä kun on vuosikymmeniä kestävä Suomessa vietettävä aika, mutta maksettujen verojen ja yhteiskunnalta saatujen palveluiden ja tulonsiirtojen tase ei ole veronmaksajan kannalta positiivinen.
Kun tarkastellaan 20 – 24 vuotiaiden Irakista ja Somaliasta tulevien muuttajien julkisen talouden vaikutuksia koko elinkaaren aikana, liikkuvat summat lähellä miljoonaa euroa. Irakista tulevan muuttajan odotustusarvoinen julkisen talouden vaikutus koko eliniän ajalta on -690 000 euroa ja jos otetaan lasten vaikutukset mukaan, niin negatiivinen vaikutus nousee -844 000 euroon. Somaliasta tulevan nuoren muuttajan osalta luvut ovat -951 000 ja lasten vaikutukset mukaan lukien nousee luku -1 343 000 euroon.
Humanitaarinen maahanmuutto ei siis vahvista julkisen talouden rahoitusta vaan aiheuttaa kuluja enemmän kuin tuloja. Kun eduskuntavaalit lähestyvät, niin on varmasti paikallaa pohtia, mitä vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia voidaan esimerkiksi 1,3 miljoonalle eurolle keksiä. Siis sille summalle, joka menee yhden Somaliasta tulevan nuoren aikuisen ja tämän lasten yhteiskunnalle aiheuttamiin kuluihin.
Suomessa on poliiseja väkilukuun suhteutettuna eurooppalaisessa mittakaavassa varsin vähän. Pienempien varkauksien ja ilkivallan suhteen poliisilla ei näytä olevan resursseja kuin kirjata ylös rikosilmoitukset. 1,3 miljoonalla eurolla saisi palkattua vuodeksi noin 13 poliisia lisää – kentällä liikkuvia partiopoliiseja vielä tätäkin useampia.
Koulujen liian suuret ryhmäkoot vaikuttavat negatiivisesti koulurauhaan ja oppimiseen. Opettajia 1,3 miljoonalla eurolla saisi palkattua vuodeksi noin parikymmentä.
Puutteet vanhusten hoidon tasossa ovat nousseet huolestuttavalla tavalla esiin viime aikoina. Sairaanhoitajia saataisiin 1,3 miljoonalla eurolla palkattua vuodeksi 25 käsiparia.
Entä jos 1,3 miljoonaa euroa haluttaisiin käyttää maailman hädänalaisten auttamiseen – siis oikeasti tehokkaasti ja siten että apu menee taatusti apua eniten tarvitseville ihmisille. 1,3 miljoonalla eurolla voitaisiin tuplata 500 pakolaisleireillä elävän ihmisen elämiseen käytössä olevat resurssit vuodeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että viidellesadalle ihmiselle saataisiin tuplasti paremmat asumisolot, ravitsevampi ruoka, parempi terveydenhoito ja opetus jne.
Yhden nuorena Suomeen tulevan humanitaarisen maahanmuuttajan aiheuttama miljoonan euron luokkaa oleva negatiivinen julkisen talouden elinkaarivaikutus kerääntyy vuosikymmenten saatossa. Tämä kokonaissumma on kuitenkin tärkeää tiedostaa, kun tehdään maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä päätöksiä, sillä yhteen tarkoitukseen menevä raha on aina jostain muusta pois.
Humanitaarisen maahanmuuton tuomat yhteiskunnalliset ongelmat omat oman epistolansa aihe, mutta jo yksin julkisen talouden lukujen valossa on selvää, että Afrikasta ja Lähi-idästä tuleva humanitaarinen maahanmuutto ei ole hyödyksi Suomen julkiselle taloudelle. Jos tarkastellaan, mitä summalla saisi aikaan pakolaisleireillä, niin nähdään, ettei humanitaarinen maahanmuuttoa ole myöskään tehokas tapa auttaa.
Jos humanitaarinen maahanmuutto lopetettaisiin, niin rahaa säästyisi niin veronmaksajan taskuun, suomalaisten peruspalveluiden rahoitukseen kuin myös siihen, että Suomen taloudelliseen tilanteeseen nähden sopivaksi katsottu summa voitaisiin käyttää vuosittain pakolaisleireillä tapahtuvaan auttamiseen. Aihetta on käsitelty tarkemmin muun muassa Suomen Perustan aloitepaperissa Humanitaarisen auttamisen reformi.
Suomen Perustan Taloustutkimuksella teettämän kyselytutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista (56 %) olisikin valmis lopettamaan kokonaan humanitaarisen maahanmuuton ja keskittämään auttamisen pakolaisleireille. Onkin vaikea keksiä syytä, miksi tähän kaikkia hyödyttävään win-win ratkaisuun ei ryhdyttäisi.
–
Simo Grönroos
Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtaja