Populismi on moniselitteiseksi termiksi kovassa käytössä nykypäivän Euroopassa. Termi liitetään etenkin maahanmuutto- ja EU-kriittisten puolueiden kasvavaan vaalimenestykseen. Kansallismielisyyden synonyyminä käyttämisen sijaan populismi-termille yksiselitteisempi käyttötapa on kuvata sillä tietynlaista retoriikkaa, jossa asioita yksinkertaistetaan ja vedotaan tunteisiin. Toki maahanmuuttokriittiset puolueet käyttävät populistisia metodeja siinä missä muidenkin poliittisten suuntausten edustajat, mutta populismikilpailun kirkkaimmat mitalit menevät maahanmuutto-sarjassa muille tahoille kuin maahanmuuttokriitikoille.
Vaikka maahanmuuttokriitikolle yritetään usein pukea asioita yksinkertaistavan ja tunteisiin vetoavan populistin viittaa, niin tilanne on usein juurikin päinvastoin. Siinä missä maahanmuuttokriitikko viittaa tutkimuksiin maahanmuuton vaikutuksesta talouteen, turvallisuuteen, yhteiskunnan sisäiseen koheesioon ja väestörakenteeseen, ovat toisen puolen vastaukset usein tasoa ”ei ihmisarvolla ole hintaa”, ”monikulttuurisuus on rikkaus” tai ”kaikkihan me olemme muukalaisia”. Vasta-argumentit eivät siitä parane, vaikka maahanmuuttokriitikko kuinka nostaa esiin argumentteja sen puolesta, miten pakolaisten auttaminen on tehokkainta ja tasapuolista kriisialueiden lähialueilla.
Vuonna 2015 Välimeren yli tulleita siirtolaisvirtoja oikeutettiin nimenomaan vetoamalla tunteisiin näyttämällä kuvaa hukkuneesta syyrialaispojasta. Yhtä lailla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden oikeutta jäädä Suomeen puolustellaan nyt keskittymällä henkilökuviin yksittäisten turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Kaikki tämä on tietenkin populismia puhtaimmillaan – tunteisiin vetoamista ja yksityiskohdan irrottamista kokonaisuudesta.
Vapaamielisen maahanmuuton puolustajalta on valitettavasti turha odottaa analyysiä siitä, mikä vaikutus heikosti työllistyvien irakilaisten muutolla on Suomen julkiselle taloudelle. Tai siitä minkälaisia yhteiskunnallisia ongelmia monikulttuurisuuden kasvu ja islamin ja länsimaisten arvojen yhteentörmäys aiheuttavat. Maahanmuuttoaktivistia ei edes kiinnosta se, mikä olisi tehokkain ja tasapuolisin tapa auttaa maailman hädänalaisia. Vapaamielistä maahanmuuttopolitiikkaa kannattavalle riittää sen toteaminen, että ”emme saa olla kylmäsydämisiä – onhan meillä varaa”.
Inspiraation kirjoitukselle antoi Tutkaksen 17.4.2018 järjestämä Populismi Suomessa ja Euroopassa -seminaari.
Simo Grönroos
toiminnanjohtaja
Suomen Perusta -ajatuspaja
18.4.2018